Ajankohtaiset
Rahoitusta on jo nyt liian vähän sote- palvelujen tuottamiseksi riittävinä
Lue lisää »Pitääkö olla oikeus valita riittämätön hoito?
Lue lisää »Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Veikko Simpanen
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Nyt ei tarvita leikkauslistoja, nyt tarvitaan työtä ja kasvua
Nyt ei tarvita leikkauslistoja, nyt tarvitaan työtä ja kasvua
On hämmästyttävää havaita kuinka myös Suomen Tasavallan presidentti esittää tällaisessa tilanteessa vaatimuksen puolueille laatia menojen leikkauslistoja. Hämmästyttävää on se, että hän viittaa tätä vaatiessaan niin sanottuun Liisan listaan, joka koski sosiaaliturvan leikkauksia ja jonka Liisa Jaakonsaari julkisesti esitti valtion menojen leikkaamiseksi ja osana ns. sisäistä devalvointia, eli ulkoisen kilpailukyvyn parantamiseksi 1994. Viittaaminen tuon ajankohdan toimenpidetarpeisiin ei ole asiallisista nykyisessä Suomessa.
Suomi oli tuolloin 90- luvulla valtiontaloudeltaan kuilun partaalla. Vuosikymmenen alun valtion maksukyky oli toistuvasti lähes päivistä kiinni ja Suomi pyristeli markan devalvointitarvetta vastaan suuriin mittoihin paisuneiden eri tahojen ottamien valuuttalainojen johdosta. Markkinoiden usko horjui kuitenkin ratkaisevasti ja johti valuuttapakoon Suomesta ja se pakotti välittömästi 1991 markan devalvoimiseen liian monille karmeine seurauksineen. Sittemmin markka päästettiin vapaasti kellumaan vuonna 1992, jonka jälkeen devalvointi ei enää ollut keinona käytössä. Paineet kohdistuivat valtiontalouden, vientiteollisuuden kilpailukyvyn ja rahamarkkinoiden johdosta sisäisiin säätelykeinoihin. Neuvostoliiton hajoamisen ja Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan tyrehtymisen vaikutukset olivat
suuret tuolloin työllisyysvaikutuksina sekä haasteena teollisuudelle sopeuttaa ja kehittää tuotanto kysyntää vastaavaksi ja kilpailukykyiseksi uusilla markkinoilla.
Nyt emme ole sellaisessa tilanteessa. Taloutemme on nyt vahva ja vakaa, Euroopan valtioiden vahvimpia ja riskittömimpiä, myös mm. erittäin suuriksi kasvaneiden lakisääteisten eläkerahastojemme ansiosta ja rahalaitostemme vahvojen taseiden ansiosta. Myöskään työvoimakustannukset eivät ole tosiasiassa vientiteollisuutemme ongelma markkinoilla. Olemme työvoimakustannuksiltamme keskimäärin kilpailijamaidemme tasolla. Siksi kummeksun sosiaaliturvan ja väestön maksukyvyn leikkausvaatimuksia tässä tilanteessa.
Sosiaaliturvan ja kansan ostovoiman leikkausvaatimukset ovat mielestäni tässä tilanteessa pelkästään puoluepolitiikkaa ja puoluepoliittisia tavoitteita sisälleen kätkeviä. Myöskään Liisan listan leikkausten toteuttaminen ei kansantalouttamme parantanut. Tehdyt leikkaukset eivät lisänneet taloudellista aktiivisuutta maassamme. Päinvastoin ne leikkaukset olivat haitallisia sosiaalis-taloudellisesti. Ne iskivät kasvoille niitä ihmisiä, joita huono-osaisuus oli kohdannut jo laman johdosta.
Talouden nousun sai tuolloin aikaan IT- teollisuuden nopea kehitys ja laajentuminen maassamme sekä näiden tuotteiden kova kysyntä ja kilpailukyky maailman markkinoilla. Nokia nosti myös Suomen julkisen talouden tuolloin jaloilleen, eikä suinkaan sosiaaliturvan leikkaaminen.
V.S
| ||